Tillbaka
En edes yritä tasapainoilla objektiivisesti näiden vaihtoehtojen välillä. En edes osaisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että Rkp:lla on oltava oma ehdokas presidentinvaaleissa. Oma parinkymmenen vuoden kokemukseni puoluetyöstä tukee tätä käsitystä. Näiden vuosien aikana presidentinvaalit ovat olleet kaikkea muuta kuin hankalat Rkp:lle.
Muistan esimerkiksi vaaliyön tammikuun 16. päivänä 1994, kun puolustusministeri Elisabeth Rehn oli saanut yli 700 000 äänen äänivyöryn ja 22 prosentin kannatuksen. Hän oli ohittanut monet etukäteissuosikit ja päässyt toiselle kierrokselle. Kun hän ennen puolta yötä saapui omiin vaalivalvojaisiinsa, häntä odottivat avoimesti itkevät, väsyneet, mutta ylionnelliset puolueaktiivit; muiden ehdokkaiden kampanjoista Lillanin riveihin juuri loikanneet, sekä ällikällä lyöty media.
Sitä yötä en unohda koskaan. Sinä yönä opimme, että suorassa kansanvaalissa kampanjatunnus voi olla sanallista sisältöään suurempi. Tunnuksemme oli ”Kaikki on mahdollista”.
Politiikassa kokemus ja tahdonvoima on lyömätön yhdistelmä. Haastamaan ja yllättämään kykenee vain se, joka rohkenee olla oma itsensä, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja joka kieltäytyy suostumasta etukäteen sovitettuun rooliin tai valmiiksi laskettuihin tuloksiin. Tulevissakaan vaaleissa ei ole valmiiksi katettuja pöytiä tai suoraa kuningastietä presidentinlinnaan. Tuloksen ratkaisee Suomen kansa – eivät mielipidetutkimukset, mielikuvat tai media.
Vaikka vaalien ensimmäiseen kierrokseen on aikaa alle kolme kuukautta, ehdokasasettelu ei ole vielä valmis. Kampanja ei ole edes kunnolla alkanut. Emme vielä tiedä, mistä asioista kampanjan aikana aiotaan keskustella. On kuitenkin asioita, jotka tiedämme. Yksi niistä on se, että Rkp:n ylimääräinen puoluekokous Vaasassa asetti viime viikonvaihteessa ehdokkaan, joka on karismaattinen, osaava sekä rohkea ihminen ja kokenut poliitikko. Hän on vaalien toistaiseksi ainoa nainen – neljän lapsen äiti, joka uskaltaa puolustaa ihmisarvoa.
Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei ole jokaiselle itsestään selvää, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, joka on jakamaton ja että inhimillisyys, toisen kunnioittaminen, tasa-arvo ja tasavertaisuus ovat arvoja, joita ei voi ulkoistaa edullisimman hinnan mukaan. Selvää ei ole kaikille sekään, että ihmisiä ei voi asettaa erilaiseen asemaan syntyperän, sosiaalisen taustan tai johonkin vähemmistöön kuulumisen takia.
Juuri tässä tilanteessa tarvitsemme presidentin, jolla on moraalista selkärankaa, vastuuntuntoa ja kykyä asettua päivänpolitiikan yläpuolelle, mutta joka samalla elää uskottavasti keskellä ihmisten arkipäivää.
Entinen kansanedustaja, ministeri ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on ihminen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Kaikki, jotka ovat tavanneet hänet ymmärtävät, että hänen sitoutumisensa asioihin on aitoa ja ehtymätöntä. Evan karisma, empatia ja laaja yhteiskunnallinen asiantuntijuus kääntää uuden lehden vuoden 2012 presidentinvaalien ennakkoasetelmassa.
Yhtäkään ääntä ei ole vielä annetttu. Kaikki on mahdollista.
Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja, puolustusministeri ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja.
Kaikki on mahdollista
26.10.2011
Kolumni Turun Sanomissa 26.10.2011
Joskus kuulee väitettävän, että presidentinvaalit ovat aina olleet Ruotsalaiselle kansanpuolueelle hankalat. Sanalla ”hankala” tarkoitetaan ilmeisesti kahden vaakakupin välillä tasapainoilua. Toisessa vaakakupissa on oman ehdokkaan asettamisesta johtuva työ ja rahassa mitattava hinta vaaleissa, joiden lopputulos on epävarma. Toisessa vaakakupissa on se hyöty, jonka valovoimainen, asiansa osaava, poliittisella kokemuksella ja laajalla elämänkokemuksella varustettu ehdokas voi antaa itse kampanjalle, puolueelle ja sen arvoille.En edes yritä tasapainoilla objektiivisesti näiden vaihtoehtojen välillä. En edes osaisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että Rkp:lla on oltava oma ehdokas presidentinvaaleissa. Oma parinkymmenen vuoden kokemukseni puoluetyöstä tukee tätä käsitystä. Näiden vuosien aikana presidentinvaalit ovat olleet kaikkea muuta kuin hankalat Rkp:lle.
Muistan esimerkiksi vaaliyön tammikuun 16. päivänä 1994, kun puolustusministeri Elisabeth Rehn oli saanut yli 700 000 äänen äänivyöryn ja 22 prosentin kannatuksen. Hän oli ohittanut monet etukäteissuosikit ja päässyt toiselle kierrokselle. Kun hän ennen puolta yötä saapui omiin vaalivalvojaisiinsa, häntä odottivat avoimesti itkevät, väsyneet, mutta ylionnelliset puolueaktiivit; muiden ehdokkaiden kampanjoista Lillanin riveihin juuri loikanneet, sekä ällikällä lyöty media.
Sitä yötä en unohda koskaan. Sinä yönä opimme, että suorassa kansanvaalissa kampanjatunnus voi olla sanallista sisältöään suurempi. Tunnuksemme oli ”Kaikki on mahdollista”.
Politiikassa kokemus ja tahdonvoima on lyömätön yhdistelmä. Haastamaan ja yllättämään kykenee vain se, joka rohkenee olla oma itsensä, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja joka kieltäytyy suostumasta etukäteen sovitettuun rooliin tai valmiiksi laskettuihin tuloksiin. Tulevissakaan vaaleissa ei ole valmiiksi katettuja pöytiä tai suoraa kuningastietä presidentinlinnaan. Tuloksen ratkaisee Suomen kansa – eivät mielipidetutkimukset, mielikuvat tai media.
Vaikka vaalien ensimmäiseen kierrokseen on aikaa alle kolme kuukautta, ehdokasasettelu ei ole vielä valmis. Kampanja ei ole edes kunnolla alkanut. Emme vielä tiedä, mistä asioista kampanjan aikana aiotaan keskustella. On kuitenkin asioita, jotka tiedämme. Yksi niistä on se, että Rkp:n ylimääräinen puoluekokous Vaasassa asetti viime viikonvaihteessa ehdokkaan, joka on karismaattinen, osaava sekä rohkea ihminen ja kokenut poliitikko. Hän on vaalien toistaiseksi ainoa nainen – neljän lapsen äiti, joka uskaltaa puolustaa ihmisarvoa.
Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei ole jokaiselle itsestään selvää, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, joka on jakamaton ja että inhimillisyys, toisen kunnioittaminen, tasa-arvo ja tasavertaisuus ovat arvoja, joita ei voi ulkoistaa edullisimman hinnan mukaan. Selvää ei ole kaikille sekään, että ihmisiä ei voi asettaa erilaiseen asemaan syntyperän, sosiaalisen taustan tai johonkin vähemmistöön kuulumisen takia.
Juuri tässä tilanteessa tarvitsemme presidentin, jolla on moraalista selkärankaa, vastuuntuntoa ja kykyä asettua päivänpolitiikan yläpuolelle, mutta joka samalla elää uskottavasti keskellä ihmisten arkipäivää.
Entinen kansanedustaja, ministeri ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on ihminen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Kaikki, jotka ovat tavanneet hänet ymmärtävät, että hänen sitoutumisensa asioihin on aitoa ja ehtymätöntä. Evan karisma, empatia ja laaja yhteiskunnallinen asiantuntijuus kääntää uuden lehden vuoden 2012 presidentinvaalien ennakkoasetelmassa.
Yhtäkään ääntä ei ole vielä annetttu. Kaikki on mahdollista.
Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja, puolustusministeri ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja.
Stefan Wallin
